En ole virkannut sitten lapsuuden. Joskus ala-asteella virkkasin innoissani äidille ja mummille patalappuja. Ei ole kauaa kun mummolasta löysin tekeleeni, enkä voinut olla ajattelematta, miten mie oon osannu tuommosen tehdä!? 

Minulla ei ole tapana jäädä märehtimään asioita, joten ilmoittauduin kansalaisopiston virkkauskurssille. Ajattelin, että voisin sen 40 euroa käyttää huonomminkin! Minun virkkaus lähti niin alkeista, etten muistanut miten koukkua pidetään kädessä. Virkkasimme ohjatusti isoäidin neliöt ja minä virkkasin vielä kotona yhden, jotta en unohda kaikkea oppimaani samantien.

Ylempi räpellys on elämäni ensimmäinen isoäidin neliö ja rumin, minkä mie oon ikinä nähny!  Tuosta toisesta tuli yhtä kauhea! Innostuin kovasti virkkaamisesta ja nyt tahdon oikeasti oppia lisää. Virkkaus olisi hyvää vastapainoa neulomiselle ja ehkä minä vielä opin. Enhän minä vuosi sitten osannut neuloa juuri ollenkaan ja nyt olen tehnyt vaikka mitä!